Afya njema

Sairastuvalla

Tällä viikolla onkin sairastettu ihan urakalla. Safarilla alkanut kivistävä vatsakipu, kuumeilu, vilunväreet, pää- ja lihassäryt sekä yönaikaiset kylmä-kuumakohtaukset jatkuivat kohtauksittain koko viikonlopun ajan. Eipä menty maanantaina töihin päivystykseen niin kuin ennen safarireissua olin osaston hoitajille kertonut. Saman päivän iltana tosiaan alkoikin kamalin vatsatauti naismuistiin, vaikka välillä toki ollut paremmankin voinnin hetkiä. Tietenkin sitä on vain sinnikkyydellä koittanut jaksaa touhuta samalla tavalla kuin terveenäkin, mikä tuskin kovin paljon edisti tervehtymistä. Täytyy kyllä myöntää, että aluksi kun olin kuudesta tytöstä ainut joka sairastui, näillä oireilla aloin jo vähemmästäkin miettimään, ah niin ihanien, trooppisten tautien mahdollisuutta. Kamalaa tavallaan sanoa, mutta ”onneksi” kaksi muutakin meistä sairastui samankaltaisin oirein, jonka vuoksi en mennyt viivana lääkäriin.

Torstaina illalla tulin kuitenkin lääkäriin menosta toisiin ajatuksiin, sillä olo tuntui vain heikkenevän, vatsa alkoi jälleen kivistämään, lämpö nousi ja lihaskivut tulivat takaisin. Otinkin sitten yhteyttä paikalliseen opettajaamme Agathaan, jolle soitin oikeastaan ilmoittaakseni kunnostani ja kysyäkseni neuvoja sairaalareissua varten. Tilanteen selitettyäni opettajan vastaus oli: ”Okei, menemme siis huomenna yhdessä sairaalaan, tavataan klo 11”. Siinä avuliaisuudesta ja ystävällisyydestä häkeltyneenä ja helpottuneena menin ihan sanattomaksi. En todellakaan ollut edes ajatellut, että hän pystyisi omilta kiireiltään ja töiltään lähtemään mukaan. Perjantaina aamupäivällä menimme yhdessä Iidan ja opettajamme kanssa yksityiseen sairaalaan, Aga Khaniin.

Sairaalan taso yllätti kyllä erittäin positiivisesti. Palvelu oli organisoitua, sujuvaa ja ystävällistä. Haastattelun jälkeen lääkäri kertoi epäilevänsä oireiden perusteella suoliston bakteeri-infektiota, mutta määräsi otettavaksi veri- ja ulostenäytteet. Labrassa istuessa oli ihana huomata, että sairaalassa oli jopa ohjelmat kirjaamiseen, sairaalansisäiseen viestittelyyn sekä näytteiden koodaamiseen. Hieman edistyneemmät systeemit kuin osastoilla joilla olemme harjoitteluissa...mutta niistä sitten enemmän seuraavissa postauksissa. Lääkäri kertoi, että pitkään kestäneen ripulin vuoksi olen päässyt kuivumaan ja ehdottikin joko osastolla tehtävää nesteytystä ja lääkitystä tai vaihtoehtona avopuolen hoitoa. Kerroin haluavani mieluiten olla kotona, joten lääkäri määräsi 5 päivän antibioottikuurin. Sain myös hänen yhteystietonsa, jos olo ei ala pian helpottamaan. Kaiken kaikkiaan sairaalakäynti meni yllättävän kivuttomasti. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna viikon erittäin huonosti ja pätkissä nukutut yöt yhdistettynä tähän tautiin sai kyllä yllättävän heikkoon kuntoon. Sairastan yleensäkin aika harvoin, joten tällainen viikonkin kestävä tauti pisti kyllä mielen hetkittäin melko matalalle. Nyt tuntuu hassulta, kun välillä oikein ihmettelin, miksi kävellessä ja seistessä pyörryttää sekä olo on äärimmäisen uupunut ja voimaton. Kaipa sitä vielä joskus oppii, että jos on sairas niin pitäisi muistaa levätä kunnolla. Olo on onneksi normalisoitunut tosi nopsaa lääkärikäynnin jälkeen, nyt vihdoin tuntee olevansa taas oma itsensä ja elävien kirjoissa. Onneksi huomenna voi taas palata normaalin arjen ja harjoitteluiden pariin!