Karibu sana

Kisumuun tutustumista

Kisumu sijaitsee Länsi-Keniassa aivan Viktoriajärven rannalla. Kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa asukasta, ja noin miljoona, jos kaikki ympärillä olevat Kisumuun kuuluvat piirikunnatkin lasketaan mukaan. Tällä hetkellä asumme kaupungin keskustan lähellä sijaitsevassa majatalossa, ja seitsemän opiskelijan kesken jaamme kaksi huoneistoa. Täällä vessan vetämättömyys, sähkökatkokset ja hanaveden loppuminen kauemmaksikin aikaa kuuluvat melkein jokaiseen arkipäivään. Ne eivät täällä kuitenkaan tunnu todellakaan isoilta ongelmilta. Moniin paikallisiin verrattuna elämme varmasti aika ”luksusoloissa”, ja täytyy kyllä sanoa, että paikan taso on yllättänyt positiivisesti. Olimme kaikki varautuneet hyvin paljon alkeellisempiin oloihin emmekä esimerkiksi olettaneet, että asunnossa ylipäänsä olisi vessanpöntöt, jääkaappi ja kaasuhellakin. Itsestä on ainakin tuntunut ihanalta asua Suomen elämään verrattuna ihan erilaista elämää - sitä vartenhan tänne tultiinkin.

On ollut aika outoa olla ympäristössä, jossa on kuin erikoisuus tai nähtävyys. Katukuvassa ei juuri muita valkoihoisia näy, joten ollaan lähes koko ajan jonkinlaisen huomion kohteena. Ihonväri asettaa osaltaan myös ”rajoitteita”, emmekä sen vuoksi voi mennä yksin kaupungilla vaan liikumme varmuuden vuoksi vähintään kaksin. Kun kävelemme kaupungilla, paikalliset joko tuijottavat, nauravat, osoittelevat, tulevat kättelemään, juoksevat perässä tai huutelevat perään ”Hello mzungu (= valkoihoinen), my friend, how are you?”. Vaihto-orientaatiossa meille kerrottiin, että lapset saattavat myös pelätä meitä ihonvärin takia. Tämä tulikin koettua eräänä päivänä, kun näimme maailman söpöimmän pikkuvauvan, josta olisin halunnut ottaa kuvan. Juuri kuvaa ottaessa lapsi kuitenkin alkoi hysteerisesti itkemään ja halusi äitinsä syliin. Joka tapauksessa ihmiset täällä ovat kuitenkin todella sydämellisiä, ystävällisiä ja iloisia.

Tänne saapumisen jälkeen ollaan tutustuttu kaupunkiin paikallisen hoitotyön opettajan sekä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Kiersimme opiskelijoiden kanssa kaupungilla ja he neuvoivat mm. ruokakauppojen sijainnit sekä kertoivat paikallisista tavoista, opettivat kiswahilia ja kertoivat omasta kulttuuristaan. Hommasimme viikonloppuna myös paikalliset puhelinliittymät, mikä oli kyllä aivan järkyttävän pitkällinen show. Kyllä, kärsivällisyys oli todellakin koetuksella. Käytännön järjestelyiden ohella ollaan tutustuttu Masenon yliopistoon, jossa kuunneltiin viimeisen vuoden hoitotyön opiskelijoiden seminaaria. Näiden lisäksi ollaan rentouduttu jo muutamaan otteeseen paikallisen hotellin uima-altaalla ja nauttineet lämmöstä, ruoasta ja täysin erilaisesta kulttuurista.

Sunnuntaina kävimme myös paikallisen opettajan Agahtan kutsumana kirkossa. Se oli kyllä aivan uskomaton kokemus, vaikken mikään kirkossa kävijä yleensä olekaan. Tunnelma oli kirkossa todella lämmin ja melkein henkeäsalpaava, todella kaukana suomalaisesta virsien veisuusta. Ihmiset ovat täällä tosi uskonnollisia ja se välittyi kyllä kirkossa ollessa. Edessä oli laulamassa gospelkuoroja bändin säestämänä, kylmiltä väreiltä ei säästytty. Meidät kaikki kutsuttiin myös ensikertalaisina tervehtimään pastoreita messun loputtua. Täytyy kyllä sanoa, että käveleminen koko seurakunnan eteen aiheutti  koko porukassa aika paljon hämmennystä. Kättelyn jälkeen meidät ohjattiin vielä takahuoneeseen, jossa esittäydyimme muille vieraileville kävijöille. Siellä meille kerrottiin myös seurakunnan toiminnasta juomatarkoilun kera. Oli ihana huomata kuinka lämpimästi meidät otettiin kirkossa vastaan. Ihmisten ystävällisyys on täällä välillä jotain ihan omaa luokkaansa, ja usein meidät toivotetaankin lämpimästi tervetulleiksi, kiswahiliksi "karibu sana".